Pennut pilttuussa www.oulu.fi www.oulunsalo.fi Kesänurmella Pieni seisojan alku Unikeko
riekkosuo

"Pikkumonsteri"

Meillä oli aiemmin riistaverinen englanninspringerspanieli ja kolmen koirattoman vuoden jälkeen aloimme etsimään pentua mielessä lähinnä springeri, bretoni tai ehkä jokin setteri. Münstereistä meillä ei ollut niin minkäänlaista havaintoa ennen vierailua Saksanseisojakerhon nettisivuilla, mutta kiinnostus heräsi luettuamme sieltä tämän rodun esittelysivut ja käytyämme näyttelyissä näitä katsomassa.

Miksi pikkumünsteri? Yksi peruslähtökohta oli se, että koiran pitää olla riittävän iso metsästyskoira. Toisaalta lapsiperheessä ei ole haitaksi jos koira on ihmisystävällinen, yhteiskuntakelpoinen ja kompaktin kokoinen kuljeteltava.

Maisa onkin ollut kaikille mieluinen koko perheen koira. Tyttärelle se on kaunisturkkinen hoidokki ja pojalle riehakas leikkikaveri - etenkin jalkapallossa tämä "Maisa Maradona" on esitellyt auliisti kuonokikka-arsenaaliansa. Meille vanhemmille puolestaan löytyy aina innokas metsästys-, lenkki-, toko-, yms. kumppani, joka saakin näin melko monenlaista "rääkkiä" osakseen.

Pennut pilttuussa
Kahdeksanviikkoiset hevospilttuussa.

Tarm-Oulunsalo
Pohjois-Eurooppa.

Kun ei Suomesta eikä Pohjois-Ruotsista keväällä 2002 löytynyt pentua, löysimme Tanskan münsterisivuilta näppärän exelitaulukon syntyneistä pentueista. Kyselimme jalostusneuvojalta tietoa noista tanskalaisista koirista ja neuvojen perusteella löytyikin kiinnostavan tuntuinen pentue.

Otimme yhteyttä kasvattajaan ja kohta olimmekin jo autolomareissulla pentua hakemassa koko perheen voimin, vieläpä siitä ihan Legolandin vierestä.

Ylimmässä kuvassa pennut ovat aitauksessa, jossa ne saatiinkin ainoan kerran samaan kuvaan. Olivatpa niin samannäköisiä kaikki että ei meinannut sähköpostin välityksellä saatujen kuvien perusteella omaa erottaa. Maisa on kuvassa etualalla katsomassa kameraa kohti.


Luonteensa Maisa paljasti heti noin 300 km automatkalla Tarmista yöpaikkaan Kööpenhaminan liepeille. Ei minkäänlaista vinkunaa, ulvontaa eikä muitakaan päästöjä koko matkalla. Yhtä rauhallisesti sujui yö ja lentomatka perheen tyttöjen kanssa Helsinkiin ja edelleen Ouluun. Eipä ole aiemmin oltu tämmöistä pentua kyydissä.

Maisa on sisällä rauhallinen koira mutta ulkona sillä kyllä piisaa virtaa. Tämä neiti on kova leikkimään ja koulutuksessakin palkinnoista paras on kunnon leikkipaini. Kerran päivässä on melkeinpä pakko päästä juoksemaan irralleen ja purkamaan ylimääräiset energiat kunnon liikuntaan.

Kesänurmella
Yhdeksänviikkoinen kotinurmikolla.

Tuhoja tyttö ei pahemmin ole tehnyt, vaikka kova jyrsimään onkin. Tähän on vaikuttanut varmaankin se että sallittua kaluttavaa on haalittu sisälle iso kopallinen, ja se että koira uskoo "ei" ja "hyi" sanat melko hyvin.

Tosi pieni (münsterin)seisoja
Outo ötökkä, pitäisiköhän sitä seisoa?

Yksi sähköllä toimivan akvaariosuodattimen töpseli meni tosin murskaksi sekunneissa kun emäntä oli jättänyt pöydältä johdon roikkumaan juuri kuonon korkeudelle - miten sellaista voisi vastustaa?

Pennuille tyypillisen pureskeluinnon lisäksi Maisalla on ollut alusta saakka myös hassu taipumus "lutuuttaa" ja "jylsiä" käsiä ja ranteita, erityisesti silloin kun se toivottaa tervetulleeksi kotiin tai illalla vähän ennen nukkumaan menoa. Luulimme ensin että sillä on emää ikävä ja että se piti käsiä tuttinaan mutta eipä tuo "ominaisuus" ole vanhempanakaan kadonnut, tällä tavalla se todennäköisesti vain haluaa osoittaa ystävyyttä.


Haukku on tällä yksilöllä aika harvinaista - meni itse asiassa useampi viikko ennen kuin kuulimme ensi kerran millaisella (aika kimakalla) äänellä se haukkuu. Yleensä haukuntaa kuulee vain kun joku koirakaveri ei houkutteluista huolimatta millään ymmärrä ruveta leikkimään.

Turkki ei ole tuottanut suurta vaivaa, risuja tai lunta ei kerry pahemmin kyytiin. Tassujen päitä on jonkun verran trimmailtu anturoiden ympäriltä nuoskalumen kertymisen vähentämiseksi. Huonoja kelejä hauva kestää hyvin, pahimmillaan pakkasta oli ekatalvena -36 C ja pikkulenkki - sen mitä taluttaja tarkeni - sujui ilman sen kummempia kipristelyjä. Kehno sää ei kyllä tämän koiran osalta käy tekosyyksi iltalenkin laistamiseen.

Maisan aamu-look
Aamu-uninen possumassu.

Ruoka maistuu vähän nirsonlaisesti, mitä suurempi lihapitoisuus sen paremmin kelpaa mutta usein ruokaa jää myös kuppiin pyörimään odottamaan kovempaa nälkää. Paino-ongelmat eivät näytä tämän münsterin osalta kovin todennäköiseltä. Kasvu oli parin ensimmäisen kuukauden aikana melko hurjaa, luovutusikäinen pallero kasvoi reilun 4 kk ikään mennessä jo lähes aikuisen kokoon. Ensimmäinen juoksuaika tuli 8 kk ikäisenä, kasvu loppui ja tyttö alkoi olla mitoissaan.



Pentukuvia (8-11 vko):

Maisa Esittely Maisa pentuna Sukutaulu Koulutus Tulokset Kuvagalleria