Koirakoululainen

Maisa on ollut luonteeltaan melko helppo koulutettava, nöyrä, oppivainen ja palveluhaluinen. Pari asiaa on käytännön koulutuksessa tehty nyt hieman eri tavalla kuin ensimmäisen koiramme kanssa.

Negatiivista palautetta yritetään välttää tekemällä suoritus niin helpoksi, että koiraa voi melkein pelkästään kehua. Esimerkiksi noutokoulutusta ei tällä kertaa aloitettu heittämällä keppi hatelikkoon ja komentamalla koira perään, vaan pilkkomalla suoritus osiin ja toistamalla sitä helpointa osaa onnistuneesti paljon ja lisäämällä vaikeutta sitten vähän kerrallaan.
Palkintona käytetään leikkiä. Kun koira on leikkisä eikä ole erityisen perso ruualle, käytetään palkintona enemmänkin leikkiä kuin herkkupaloja. Pakollinen koulutusliike tehdään nopeasti ja onnistuneen suorituksen jälkeen leikitään pelkästään koulutuksen yhteydessä käytettävällä erityisen mieluisalla lelulla.

Vesinoutoa.

Pentuikä (2-4 kk), "pitkä kuuma kesä" 2002

Annoimme Maisan viettää koulutuksesta vapaata "lapsuusaikaa" lähemmäksi puolen vuoden ikää. Tosin eräänlaista "piilokoulutusta" kyllä harrastettiin alusta saakka. Eli esimerkiksi kun pentu muuten vaan tulla lonksutti kohti sanottiin "tänne", levitettiin kädet tai vihellettiin 2 kertaa. Näin totuteltiin vähän komentoihin vaatimatta vielä sen kummempaa suoritusta. Metsässä koiran annettiin myös touhuta ja nuuhkia kaikenlaista jokseenkin vapaasti, eipä se tuossa iässä vielä kauas uskaltanutkaan.

Junnuikä > 5 kk, tokoa

Noin puolen vuoden ikäisenä aloimme käymään Oulun Koirakerhon tokoryhmässä harjoittelemassa käyttäytymistä. Tunneilla käynti on ollut siinä mielessä hyödyllistä että siellä joutuu harjoittelemaan tottelevaisuutta myös silloin kun on muita koiria ja häiriötekijöitä hankaloittamassa tehtävien suoritusta.

Valmis.

Sekös se olikin aluksi Maisalle hankalaa kun sillä oli luontainen taipumus yrittää leikittää kaikkia vastaantulevia - niin koiria kuin lapsiakin. Sitä mitä noilla tunneilla ja kotiläksyinä on opeteltu ei tässä yhteydessä kannattane sen tarkemmin ruveta kuvaamaan, hyviä kuvauksia aiheesta ovat esimerkiksi Saksanseisojakehon Toko kilpailun säännöt ja nämä Toko-vinkit. Tärkeimpinä ensi vaiheessa koulutettavina asioina on ollut luoksetulo, maahan meno ja nouto.

Toko-ongelmia osa I, verkkaisuus: Tokokoulutuksessa ongelmana on ollut saada riittävästi vauhtia suorituksiin. Esimerkiksi maahanmeno on ollut kauhean vaivalloisen näköistä, hidasta vääntäytymistä ja yleensä vielä väärään asentoon "lonkkalepoon". Tätä on saatu jonkunverran nopeutettua ja asentoa parannettua kun suoritus on tehty mahdollisimman nopeaksi. Takataskussa on pidetty leikkivälinettä (esim. köydenpätkä) heti valmiina palkintona, jos maahanmeno on tapahtunut tarpeeksi rivakasti. Mutta eipä se yleensä ottaen mitenkään vauhdikasta vieläkään tuo tokoilu ole.

Toko-ongelmia osa II, kontaktin pito: Tähän pitäisi jotakin vippaskonstia kehitellä, kentän hajut tahtoo vaan kiinnostaa koiraa niin paljon enemmän...

Ja metsästyskoulutusta ikä kaikki...

Metsästyskoulutus aloitettiin oikeastaan ohjaajien koulutuksella LaMaKa:n (Lapin Mannermaiset Kanakoirat) informoimilla koulutuspäivillä sekä münsteripäivillä, joista tietoa saatiinkin ihan riittämiin, kunhan vain osaisi soveltaa sitä käytäntöön tälle koiralle sopivassa muodossa. Parasta noilla päivillä oli varmaankin päästä seuraamaan lähietäisyydeltä vähän paremmin toimivien koirien ja ohjaajien työskentelyä.

Toisena kesänä koiran ja ohjaajien kouluttautuminen jatkui SSK:n aluekouluttajan järjestämällä viiden illan "peruskurssilla", jossa käytiin läpi perusasioita: tottelevaisuutta, hakua, noutoa ja riistatyötä.

Münsteripäivien maisemia 2002.

Kurssimateriaaliin kuului moniste (Erik Wilsson/Erkki Kurvinen), josta löytyi muutamia (hyviä? - aika näyttää) vinkkejä ja asioita joita voisi koittaa ottaa huomioon esim. tämmöistä riistaveristä peräänmenijää koulutettaessa. Materiaalissa oli hauska kommentti "Muista että vain 50% tottelevaisuudesta jää jäljelle metsään mentäessä" ja sen voi kyllä tämän koiran osalta allekirjoittaa, eipä taida jäädä senkään vertaa.

Seuraavassa taulukossa on kuvattu muutamia Maisalle koulutettuja tai koulutuksen alla olevia asioita. Jokaisella koiralla/ohjaajalla lienee vähän erilaiset komennot ja merkit mutta tuosta saanee jonkinlaisen kuvan siitä mitä olisi tarkoitus jossakin vaiheessa hallita.

Komento	Vihellys	Merkki	Selitys
"Maisa"	Yksi vihellys	-	Koira ottaa katsekontaktin, jota seuraa useimmiten haku-/noutosuunnanohjaus käsimerkillä tai jokin muu komento.
"Tänne"	Kaksi vihellystä	Molemmat kädet sivulle	Luoksetulo eteen istumaan.
"Hakuun"	-	Suunta kädellä tarvittaessa	Eikun menoksi eli hakemaan sieltä ohjaajan huitomasta suunnasta riekkoja, teeriä,..., myyriä, hiiriä...
"Aja"	-	Askel eteenpäin	Riistan ylösajo seisontatilanteesta.
"Maahan"	Pitkä vihellys	Käsi ylös	Maahanmeno.
"Nouda"	-	Suunta kädellä tarvittaessa	Nouto edestä luovuttaen.
"Höpöhöpö"	-	-	Ei ne oikeat seisojat seiso hiiriä...

Haku:

Hakuun ei ole paljon puututtu, ilmavainuisuutta ja menohaluja on löytynyt luonnostaan. Pentuiässä tehtiin joskus niin että kuljettiin kahden henkilön voimin rinnakkain ketjussa ja rohkaistiin näin pentua vähän leveämpään hakemiseen. Myöhemmin on oikeastaan vain jonkun verran lehmäkäännöksiä (=koira kääntyy luovin päässä taaksepäin ja hakee samaa aluetta osin toiseen kertaan) koitettu korjata kuntoon. Ohjaaminen on jäänyt aika vähälle, kädet on pidetty melkolailla taskussa eli on pyritty rohkaisemaan koiraa itsenäiseen työskentelyyn. Myötätuuleen haku on vielä joskus melko epämääräistä pyörimistä ja törmäyksiä tulee. Pitäisi ohjaajan hoksata kulkea vaan mahdottoman hitaasti kun tuuli on myötäinen.

Riistatyö (enimmäkseen peräänmenokoulutusta):

Riistavietti kun on vahva niin metsään mentäessä vauhtia riittää, jarruja ei ole ollenkaan. Suurimmat väännöt tämän niinkuin meidän aiemman springerinkin koulutuksessa on käyty peräänmenossa. Riistatilanteessa koiran "korvat katoavat" ja sen jälkeen on melko samantekevää mitä komentaa. Tähän ongelmaan on saatu seuraavanlaisia ohjeita ja vinkkejä kokeiltavaksi.

Maahanmeno yritetään kouluttaa mahdollisimman nopeaksi ja tiukaksi, tarkoituksena se että maahanmeno olisi tehokkaampi pysäyttäjä kuin pelkkä pysähtyminen tai istuminen.
Ongenvapaharjoittelu: Pitkän ongenvavan siimaan kiinnitetyllä siivellä harjoitellaan riistatyötä eli seisomista, ylösajoa ja maahanmenoa "linnun" siivittäessä. Tavoitteena tässä on opetella "tositilanteessa" käytetetyt komennot ja saada enemmän kontrolloituja toistoja. Tämä menetelmä on kuvattu Tuomo Karsikkaan kirjassa "Kanakoiran Koulutusopas".
Huskyvaljaat: Luisteluhiihtolenkillä käytettäviä valjaita käytetään myös riistatyön koulutuksessa eli metsään mentäessä laitetaan valjaisiin kiinni pitkähkö (>15 m) kevyt ja hyvin juokseva nailonhihna. Lipputangon narukin menettelee ja metritavarana ostettu moottorisahan vetonaru on kuuleman mukaan tähän tarkoitukseen erinomaisen hyväksi havaittu. Valjaat vaan sen vuoksi että niistä naru lähtee takaa selän päältä eikä sotkeennu jalkoihin niin helposti. Hihnan avulla voidaan sitten tarpeen vaatiessa jarrutella lähestymistä ja ylösajon jälkeen tehostaa "maahan" yms. komentojen kuulemista. Kun koira on kasvanut ja ruvennut jo omatoimisestikin linnuille hiljentämään ja seisomaan voi peltohommissa esim. lenkkipannan tuon "jarrunarun" kera pujottaa varovasti vasta seisontatilanteessa. Metsälinnuille saattaapi tuo tosin olla astetta haasteellisempi tehtävä. Viimeisessä vaiheessa voi kokeilla sitäkin että kiinteään pantaan laitetaan muutaman kymmenen sentin "hämäysnaru" ja koira jarruttelee sillä juuri sopivasti. Eipähän tämmöistä narutreeniä (niinkuin montaa muutakaan asiaa) parane liian paljon harjoitella. Meinasi yhdessä vaiheessa käydä niin että Maisa totteli vain narulla ja juoksi muulloin aivan valtoimenaan.
Jos kuitenkin kaikesta huolimatta sattuu käymään niin että koira ajattaa riistaa niin takaa-ajon jälkeen komennetaan koira maahan miettimään tekosiaan joksikin aikaa siihen paikkaan mihin olisi alunperin pitänyt jäädä.

Tilanne kesällä 2003 (Maisa n. 1 v)
Noita konsteja on säännöllisen epäsäännöllisesti käytetty mutta vielä reilun vuoden vanhana riittää parannettavaa. Ajo-ominaisuudet olisi tässä(kin?) münsterissä lievää aliohjautuvuutta lukuunottamatta kohdallaan. Noiden ylläolevien lisäksi on otettu vielä muutama muukin konsti käyttöön. Tästä taitaa tulla vielä pitkä sivu...

Tehostettu kontaktinpito: Se on todettu että mitä tiukemmassa kontrollissa (lähempänä) koira on ollut lintuja löydettäessä/avanssissa, sitä paremmin yleensä tottelee. Sen vuoksi on otettu tavaksi päästää koira hakuun vasta sitten kun se ottaa kunnon piiiiitkän katsekontaktin. Tarkoitus on näin vähän väliä muistuttaa siitä että tämän olisi tarkoitus olla kimppahommaa eikä omatoimista linnunajoa. Hakua on myös pätkitty lyhyempiin 10-20 minuutin eriin ja välillä kuljetaan esim. myötätuuliosuuksia koira sivulla seuraten.
Höykkyytys: Silloin kun koira peräänmenon yhteydessä ei katoakkaan horisonttiin (näin käy yleensä tiheämmissä metsiköissä) vaan jää hulvattomana pyörimään lähistölle, juostaan se kiinni, viedään karkotuspaikalle ja luetaan lakia vähän topakammin. Lempeäluonteisen tytön tapauksessa tämä tarkoittaa sitä että otetaan kaulasta kaksin käsin kiinni, tapitetaan tiukasti silmiin ja muristaan matalalla äänellä "hyyyyyii". Avanssin heikentymisongelmaa ei tästä ole vielä ainakaan seurannut, jos vaan ennättää sanomaan niin "aja" komennolla kyllä lähtee...
Säestys: Silloin tällöin yritetään päästä kokeneen koiran löytämälle linnulle harjoittelemaan seisontaa ja ottamaan mallia.

Tilanne syksyllä 2003
Vaikka kunnon riistatyöt ovatkin vielä toistaiseksi jääneet muutamaan fasaanin ja peltopyyn seisontaan, on havaittavissa ollut edistystäkin. Ja onhan se Maisa kyllä seissyt pennusta saakka välillä tosi tanakastikin melkein kaikkia muita luontokappaleita (mehiläisiä, sudenkorentoja, hiiriä, västäräkkiä, sorsia, siiliä, kissoja, istuvaa jänistä - hauska tapaus kun katselivat toisiansa...) paitsi metsäkanalintuja. Jospa se seisontakin siitä vielä kunnolla aukeaa kun harjoitellaan...

Tilanne vuoden 2003 lopussa (Maisa n. 1,5 v)
Loppusyksystä saatiin sitten riekoille ja teerillekkin muutamaan kertaan tilanteita aikaiseksi. Pudotukset jäi vielä haaveeksi mutta pikkuhiljaa tuntuisi toiminta parantuvan vaikka takapakkiakin aina välillä tulee. Ensimmäiset kaksi ihan peräjälkeen tullutta yksittäisen riekon seisontaa meni vielä peräänmenoksi (onneksi ihan lyhyen matkaa vaan) kun Maisa seisoi niitä aiempaan verrattuna niin epämääräisen oloisesti eikä "piikannut" niin ei hetimiten tajunnut ottaa avanssia ja riekoilta petti jo muutaman sekunnin jälkeen pokka. Talventulo taisi vähän helpottaa lintujen havainnointia ja juniorikin hoksasi ruveta jarruttelemaan ja seisomaan riittävän etäältä. Opetteluksihan nuo tilanteet tosin vähän tuppaavat meillä ohjaajillakin menemään ensimmäisen seisojan kanssa...

Seisontakuvia - Keväältä 2004, Maisa vajaa 2 v.

Keväthangilta saatiin sitten muutama seisontakuvakin näpättyä. Seuraavassa kuvataan hieman Maisan seisontatyyliä silloin kun se oikein hyvin sujuu.

Tilanteen voisi katsoa alkavaksi siitä kun koira seisahtuu hetkeksi kesken hakuluovin haistelemaan tuulen mukana tulevaa hajua. Tiukkailmeinen katse tähyää etumaastoa, häntä on ylhäällä paikoillaan ja viuhka hulmuaa tuulessa.

Se onkin komeata katsottavaa varsinkin silloin kun koira nousee oikein kannon tai mättään päälle korkeammalle ottamaan kuono ylhäällä tuulesta vainua. Ohjaaja voi ruveta jännittäämään vähän niinkuin ongella silloin kun koho ensimmäisen kerran heilahtaa. Onkohan siellä mitään?

Hajulla.

Tarkentelua.

Jos tuulen tuoma haju on tarpeeksi mielenkiintoinen, homma jatkuu sitten niin että Maisa lähtee tarkentamaan hajun suuntaan ja koittaa paikallistaa kohdetta. Kun hajun lähde varmistuu ja tullaan esimerkiksi jäljille, alkaa häntä viuhtoa puolelta toiselle melkoisella vauhdilla. Lintua lähestyttäessä hännän heiluntavauhti siitä sitten hidastuu mitä lähemmäksi tullaan. Välillä koira saattaa pysähtyä joksikin aikaa ja jatkaa sitten vielä lähemmäksi, häntä heiluu kuitenkin koko ajan hiljalleen. Viereisessä kuvassa on tarkennusvaihe menossa.

Kun koira on varma kohteesta, kuono painautuu usein vähän alemmaksi ja hännän liike lakkaa. Tosin viimeiset kymmenen senttiä hännän päästä eli "kalkkaro" jää edelleen vipattamaan. Oheisessa kuvassa "pomminvarma" seisonta josta voisi nostoluvan antaa.

Sarjaan voisi lisätä vielä neljännen ja viidennen kuvan, jotka ovat vielä toistaiseksi jääneet ottamatta. Neljännessä kuvassa olisi railakas, Maisan tapauksessa ehkä vähän hyppelehtivä ylösajo (avanssi) suoraan linnulle ja viidennessä sitten ylösajettu riekko siivittää ja Maisa jää paikoilleen seuraamaan katseella lentoa. No jospa nämä tilanteet saataisiin ikuistettua sitten joskus tulevaisuudessa...

Piikissä.

Nouto:

Noutokoulutusta on viety eteenpäin aika hitaasti pienin askelin ja onnistuneita suorituksia toistaen ja tarvittaessa helpottaen jos ei ole ottanut sujuakseen. Ensimmäisenä syksynä jäiden tullessa Maisa oli n. 5 kk vanha ja uinti ei vielä siihen mennessä oikein onnistunut, se oli enempi sellaista rannalla kärvistelyä ja tassujen kastelua. Uimaan pentu saatiin vain itse järveen menemällä ja kauheasti houkuttelemalla. Vähän epäiltiin että taitaapa tulla työläs seuraava kesä vesinoutoharjoitusten merkeissä. No sitten keväällä jäiden lähdettyä ensimmäistä kertaa rantaan mentäessä lensi sorsia kaukana n. 50 m. päässä rannasta. Maisa (11 kk) töräytti suoraan penkalta järveen ja sorsien perään. Oli talven jälkeen ruvennut uinti maistumaan eikä ole tarvinnut sen koommin uimaan houkutella.

Junnukuvia (10 - 13 kk):