Tellu pentuna

Toinen münsteri oli suunnitelmissa jo melko varhain eli heti kun Maisasta hoksasimme rodun sopivan meille mainiosti. Kopit ja muutkin vermeet suunniteltiin kahdelle koiralle. Maisan ensimmäinen astutus ei sitten onnistunutkaan ja emme saaneetkaan kesäpentua "omasta pentulootasta" niinkuin oli suunniteltu. Samaan aikaan sattui peruuntumaan jo valmiiksi puhuttu ja sovittu tsekkipennun tuonti ja meille tarjoutuikin yllättäen mahdollisuus saada toinen hyväsukuinen ulkomaantuontimünsteri.

Kasvattaja oli erityisen avulias ja muutenkin kaikki palaset tuonnin suhteen loksahtivat kohdalleen. Työpaikalla sattui juuri projekti Prahaan ja näin sekä saksan- että tsekinkielistä apua löytyi.

Niinpä Tellu tupsahtikin sitten eräänä perjantaina työkaverin mukana pentukassissa Oulunsalon lentokentälle. Matka oli mennyt hyvin ja pentu oli heti terhakkaana häntä pystyssä tutkimassa uutta maaperää.

Jo kokenut kasvattaja kuvasi pentueen emää termeillä temperamenttinen ja yhteistyöhaluinen. Hyvin samantyyppinen on ollut ensivaikutelma myös Tellusta. Kun Maisa on ollut ehkä poikkeuksellisenkin rauhallinen niin nyt meillä taitaakin olla kasvamassa oikein münsterin prototyyppi. Reipas ja aktiivinen muttei kuitenkaan mitenkään vaivalloisen vilkas.

Tellu on meidän aiempiin koiriimme verrattuna kontaktihakuisempi. On saanut oikein hämmästellä kun pentu ihan pyytämättä katsoa napottaa kouluttajaa silmiin ihan kuin kysyen "mitäs seuraavaksi yhdessä tehtäisiin"?

Noutaja Tellu on jo luonteeltaan, kanniskelee ja kuljettelee kaikenlaisia tavaroita mielellään. Heti ensimmäisellä viikolla Tellu löysi kuolleen pikkulinnun pihalta ja oma-aloitteisesti toi sen käteen saakka, vaikka minkäänlaista noutokoulutusta ei oltu vielä aloitettukaan. Tulipahan vaan rinta rottingilla näyttämään että "katsokaas mitä löysin".

Noutoinnon ohella myös kaikki muutkin "münsterimaneerit" tuntuu olevan hallussa. Vesielementti riemastuttaa, tosiystävät toivotetaan tervetulleeksi ranteesta "jylsimällä" ja omatoimisen nokkelasti oiotaan koulutettaessa kun silmä välttää.

Ruokailutavat on Tellulla kertakaikkisen karseat, koulutusta tarvitaan. Herkkupalaa annettaessa käsi häviää rannetta myöten kitaan ja kaikki mahdollinen ruualta näyttävä katoaa lähiympäristöstä samoin. Nytpä joudutaankin taas tarkkailemaan tarkemmin annoksia kun saatiin tämmöinen ruokarohmu taloon.

Pentuajasta selvittiin Tellunkin osalta melko pienillä tavaravaurioilla, yksi karaokemikin johto vain meni poikki. Kovasti jyrsii luita ja leluja myös Tellu, mutta samalla uskoo hyvin kiellot ja oppii nopeasti mitä saa jyrsiä. No tulihan se myös Nokia 5140 puhelimen rakenteen kestävyys ja vesitiiviys testattua. Aamuherätyksen jälkeen emäntä läppäsi herätyksen kiinni ja unohti kännykän lattialle jatkaessaan unia. Hetken päästä havahtui kuitenkin hereille kun kuuli normaalista poikkeavaa jyrsintä-ääntä. Siellähän se oli luuri Tellun hampaissa näppäinmatto jo riekaleina mutta sen uusimisella tuosta sitten selvittiinkin.