Tellustako metsästyskoira?

Tiivistetty suunnitelma Tellu-münsterimme tulevaa kouluttamista varten. Suunnitelman pohjana ovat omat aiemmat kokemukset Maisan koulutuksesta ja eri tilaisuuksissa saadut koulutusohjeet.

tellu_koulutus_kuva
Mikä kumma?

Yleistä

Münstereistä

Münsterinseisoja on mannermainen kanakoirarotu, mutta sitä verrataan ehkä ihan syystäkin usein englantilaisiin eli ns. "kuumiin" seisojarotuihin. Münsteri saattaa lämmetä lintutilanteissa ja pudotusten jälkeen niin että seurauksena on peräänmenoja ja paukkunoutoja. Toisten koirien läsnäolo esim. kokeissa ja koulutustilaisuuksissa voi myös tuoda tottelevaisuusongelmia muutoin toimivallekkin koiralle. Avanssiongelmat lienevät näillä harvinaisempia. Koirilla on usein ihan riittävän hyvä itsetunto ja jos ohjaaja ei ole tilanteissa kunnolla mukana münsteri on kyllä valmis ottamaan itse metsästyksenjohtajan roolin tai pahimmassa tapauksessa alkaa metsästää täysin omikseen. Koirat ovat yleensä älykkäitä ja vastaanottavat koulutusta hyvin. Löysäilyyn ei tosin useinkaan ole varaa, aktiivisina ja nokkelina ne pyrkivät usein oikomaan ja käyttämään ns. porsaanreiät hyväkseen heti kun tilanne sallii.

Koulutuksesta

Koiran luonne ja päivän kunto otetaan aina huomioon koulutustilanteissa ja oma toiminta sopeutetaan vastaamaan kulloistakin vastaanottokykyä. Kovaluonteinen kestää ja vaatii selkeästi erilaista otetta kuin kiltti ja pehmeä koira. Nartuilla voi tiettyinä aikoina (juoksu, valeraskaus) olla selkeitäkin koulutuksen vastaanotto-ongelmia. Jossakin tietyssä iässä taas voi esiintyä selvästi enemmän uhmaa kuin normaalisti muulloin, vielä 2-3 vuotiaana koira voi kokeilla tosissaan rajoja. Vaikka tarkasti ja tiukasti koulutetaankin, niin tavoitteena on kuitenkin aina iloisesti toimiva koira. Münsterin hieno huiskahäntä kuuluu viuhua innokkaasti niin koulutuksessa kuin metsällä.

Pentuikä: Koirallekkin kuuluu huoleton, onnellinen pentuaika. Topakampi koulutus aloitetaan pikkuhiljaa siinä iässä kun pennun rohkeus kasvaa ja tutkimusretket laajenee reilusti haulikonkantaman ulkopuolelle. Samaan aikaan alkaa luultavsti myös ensimmäinen selvä niskoitteluikä. Vähän luonteesta riippuen tämä vaihe alkanee suunnilleen 5-6 kk iässä. Yhteistyön vahvistaminen, sisäsiisteys yms. perusasiat otetaan tietenkin huomioon alusta alkaen. Myös kaikenlaisia etsimis- ja noutoleikkejä tehdään pienestä pitäen ja seisontaa kokeillaan ongenvapaan kiinnitetyllä siivellä.

Suunnittelu: Koulutustilanne kannattaa aina suunnitella lyhyesti etukäteen. Mitä koira jo osaa? Mikä on harjoituksen tavoite? Kuinka saadaan aikaan onnistunut suoritus? Pyritään aina huomioimaan koiran taso ja saamaan aikaan onnistuneita toistoja jotta päästään koiraa kehumaan. Vaikeutta lisätään vain hieman edellisestä kerrasta ja pyritään saamaan siinäkin onnistunut suoritus. Toiminta vaaditaan yhdellä komennolla. Ellei onnistu, käytetään kaveria, narua, aitausta tms. varmistamaan oikea suoritus. Ei päästetä koiraa toistamaan virheitä. Jos vaikeampi tehtävä ei ota onnistuakseen, helpotetaan tehtävää ja lopetetaan aina onnistuneeseen suoritukseen ja kehuihin.

Palkitseminen: Palkintona käytetään herkkupaloja, kehuja, huomioimista ja leikkiä. Herkkupalat tosin voi unohtaa metsässä ja metsästyksenomaisissa treeneissä. Hyvin menneen riistatyötilanteen jälkeen kehuminen tehdään rauhoittavasti ottamalla koira aina vierelle kylkikontaktiin siliteltäväksi.

Negatiivinen palaute: Sitä yritetaan koulutuksen suunnittelulla välttää, mutta silloin kun tarvitaan, niin käytetään ensisijaisesti huomiotta jättämistä. Epäonnistunut suoritus tai ei-toivottu toiminta (esim. hiiren seisonta) jätetään täysin huomioimatta. Kuljetaan esimerkiksi koiran ohi sitä edes katsomatta. Tiukempi kurittaminen tehdään käyttäen "koiramaisia" otteita, äristään ja muristaan, otetaan kiinni niskanahasta tai ravistetaan ja kaadetaan kenttään kaksin käsin kaulan molemmilta puolilta.

Kouluttajat: Ohjaajia ja kouluttajia meidän koirilla on aina ollut kaksi, emmekä ole havainneet tästä ainakaan niin suurta haittaa että järjestelyä tarvisi muuttaa, kunhan molemmat muistavat kouluttaa ja ohjata samalla tavalla. Tämä suunnitelma on kirjoitettu juuri omaa koulutus-linjanvetoa varten. Myös lapset saavat kouluttaa koiraa aina halutessaan, heitä varten voidaan varata hieman eri komentoja jolloin ei haittaa vaikka tottelevaisuus ei niin viimeisen päälle olisikkaan.

Johtajuus ja yhteistyö

Jos verrataan seisojalla tapahtuvaa metsästystä vaikkapa ajokoira- tai pystykorvametsästykseen, hyvään lopputulokseen pääseminen vaatii selvästi enemmän koiran ja ohjaajan välistä yhteistyötä. Yhteistyö ja molemminpuolinen luottamus ei välttämättä synny itsestään, mutta siihen voi koulutuksessa ja metsällä koittaa kiinnittää huomiota. Moni pieni asia (ruokailu, ulos lähtö yms.) voi vaikuttaa yllättävan paljon ohjaajan ja koiran väliseen toimintaan, ohjaajan tulee päättää milloin syödään, leikitään jne.

Lupa toimia: Kanakoirametsästys ei välttämättä tarkoita kovaa käskyttämistä vaan mukavaa yhteistyötä jossa metsästyksenjohtajan ja koiran rooli on selvä. Koiralle annetaan lupa lähteä hakuun. Seisonnan yhteydessä annetaan nostolupa. Mahdollisen pudotuksen jälkeen koira saa luvan noutaa lintu.

Haku

Keväällä syntyneen pennun hakukoulutus isommissa metsissä aloitellaan pikkuhiljaa kesän kallistuessa loppua kohti ja poikueiden päästyä kunnolla siiville. Koppia, eli suoraan hausta huonosti lentävän linnun sieppausta koitetaan välttää kuin ruttoa.

  • Ylimääräisiä höyryjä otetaan tarvittaessa ensin pois esimerkiksi avosuolla tms. mahdollisimman riistattomassa paikassa. Pikku "sulkeisia" tottelevaisuuden muistinvirkistykseksi ennen hakuun päästämistä tai haun alkuvaiheessa.
  • Nuori koira hakuun aina vastatuuleen tai sivuvastaiseen. Lyhyet hakuerät 10-15 min. ja koira aina välillä viereen rauhoittumaan esimerkiksi myötätuuliosuuksilla. Minkä tahansa tilanteen (karkotus, törmäys, seisonta) jälkeen koira otetaan viereen rauhoittumaan. Uudelleen hakuun päästetään vasta kun on koira on varmasti "hallussa" ja ottaa esim. kunnon katsekontaktin ohjaajaan.
  • Silloin kun koira laitetaan hakuun, ohjaajalla pitää itselläkin olla into ja pyrkimys etsiä potentiaalisia paikkoja ja löytää lintuja. Tehdään selvä ero marja- yms. metsäretkien ja varsinaisen linnunhaun välille.
  • Reipasta kävelyä, houkutellaan koira luovimaan kävelemällä itse kuviota, kehutaan kun haku levenee. Joskus myös kaksi ohjajaa rinnakkain ja koira houkutellaan hakemaan leveämmin vuorotellen molempien kulkijoiden sivuilta. Pentu oppii pikkuhiljaa että sieltä sivulta luovin reunalta ja kauempaakin niitä linnunhajuja usein kuonoon kulkeutuu.
  • Lehmäkäännökset (koira palaa luovin päästä taaksepäin) otetaan pois, erityisesti lintutilanteista eteenpäin lähdön jälkeen koiralla voi olla pyrkimys palata kaukaa luovin reunalta (kun silmä välttää) takaisin edellisen tilanteen kuumille jäljille.
  • Pois nokka maassa puurtamasta vanhoilta linnun, jäniksen ja hirvenjäljiltä "hakuun" tms. komennolla. Jos koiralla on toistuva taipumus lähteä jäljittämään juosseen kanalinnun jälkeä kuono maassa, otetaan se tilanteesta pois ja yritetään hyvästä tuulesta saada ilmavainun avulla seisonta samaiselle linnulle.
  • Ei seurata haussa koiraa, koiran kuuluu pitää yhteys ohjaajaan. Hakua ohjataan omalla kulkemisella, ei jatkuvalla huitomisella eikä pillityksellä.
  • Käytetään mahdollisuuksien mukaan "varmoja" lintupaikkoja tai toisten koirien löytämiä ns. "tietolintuja" hyväksi ja ohjataan pentua noihin paikkoihin. Ohjaajakin saa näin ylimääräistä arvostusta pennun mielessä, kun osaa kulkemisellaan ohjata sinne mistä lintuja löytyy. Tämä vahvistaa myös osaltaan yhteistyön sujumista. Nämä em. "tietolintu" tilanteet otetaan aina kauempaa tuulen alta koukaten niin että pentu ei törmää suoraan tilanteeseen vaan saa mahdollisuuden käyttää tuulta ja tehdä jonkun luovin ennen potentiaalista paikkaa.
  • Sitten kun joskus haetaan myötätuuleen, niin ohjaaja kävelee tosi hiljaa, jotta koiralle jää aikaa tehdä pitkä "piikki" ja luoveja ohjaajaa kohti.

Ensimmäiset lintukosketukset: Seisontaa herätellään alussa pihassa ja lähimetsiköissä ongenvapaan kiinnitetyllä siivellä. Häkki-/pussilinnuille ei hakeuduta aktiivisesti, jos koulutustapahtumissa se joskus on ohjelmassa niin sitten käydään mutta ei sen enempää. Ensimmäiset kontakit pyritään saamaan vastatuuleen teerelle tai riekolle jostakin sieltä hakuluovin reunalta silloin kun pentua on innostettu leveämpään hakuun.

Pillin käyttö: Kolme vihellysmerkkiä (kontakti, tänne, maahan) opetetaan aluksi nopeasti ja sen jälkeen pilliä pyritään käyttämään mahdollisimman vähän, jottei se menetä tehoaan. Hakua rajataan pillillä oikeastaan vain vaaratilanteissa esim. tien läheisyydessä tai luvallisten hakualueiden rajoilla.

Riistatyö ja seisonta

Seisontaa ja riistan "käsittelyä" lienee hankalampi kouluttaa, olennaista on tarjota koiralle mahdollisimman paljon erilaisia lintutilanteita ja mahdollisuuksia opetella itse. Pikkuhiljaa se oppii itse lähestymään eri lintuja maaston ja kelin mukaisille sopiville etäisyyksille.

Pudotukset: Jo melko pienenä joku pudotus (tarvittaessa naruvarmistuksella) että pentu hoksaa mikä on homman tarkoitus. Joskus myös sorsametsälle mukaan. Myöhemmin pudottamaan pyritään sitten heti kun seisonnan ja avanssin jälkeen pysähtyy menemättä perään.

Törmäilyt ja ensimmäiset seisonnat: Alussa törmäilyjä lintuihin tulee, kehutaan vaan pentua kun on onnistunut löytämään lintuja. Tuulioloista johtuen törmäilyjä tulee myöhemminkin aina joskus, siitä ei rangaista. Koira pysäytetään, rauhoitetaan (otetaan "haltuun" - katsekontakti), korkeintaan jupistaan vaan muka harmistuneena ja jatketaan eteenpäin.

Ennemmin tai myöhemmin törmäily muuttuu seisonnaksi. Odotellaan kärsivällisesti ja koitetaan tarjota hyviä paikkoja. Voi olla että seisonta alkaa jollekkin linnulle, esim. fasaanille, aiemmin kuin muille. Sopiva maasto, esim. avoimempi riekkosuo tai keväthanki, saattaa myös herättää seisonnan helpommin kuin tuuleton, varvikkoinen teerirytelikkö.

Seisontaa voi koittaa varovasti herätellä esiin ongenvapaharjoittelulla, väsyttämällä koiraa reippaalla haulla ennen potentiaalista lintupaikkaa sekä joskus jarruttelemalla narulla, kun varma lintupaikka on käsillä. Myös mallisuoritusta vanhemmalla koiralla (Maisa) käytetään mutta vain harvoin.

Sitten kun pentu seisoo ensimmäistä kertaa, kehutaan sitä varovasti ja rauhoittavasti, lähestytään vierelle ja annetaan ripeästi nostolupa. Ensimmäisten seisontojen ylösajojen yhteydessä vältetään ehdottomasti liian kovaa peräänmenon rajoitusta, alussa pienet pöläytykset ei haittaa. Innokasta avanssia ei saa missään nimessä pilata: "Narulla voi aina jarruttaa, mutta sillä on vaikea työntää".

Peräänmenojen ehkäisy tiivistetysti: Yhteistyö ja johtajuus kuntoon. "Tänne", "paikka" ja "maahan" tottelevaisuus varmaksi. Jarrunarun käyttö tarvittaessa varmistuksena. Tilanteen jälkeen vierelle rauhoittumaan. Mahdollisen peräänmenon jälkeen palautetaan lähtöpaikalle makuulle "miettimään" joksikin aikaa. Opetetaan pysähtymään lentäville linnuille. Noutokoulutuksen yhteydessä paukusta istumaan.

Nouto

Noutokoulutus aloitetaan ihan alkeista, noutokapulan maastanostosta, suussa pidosta, lyhyen matkan tuonnista, istumisesta ja luovutuksesta. Keppien heittely jätetään pentuiässä vähemmälle. Pikkuhiljaa matkaa pidennetään ja noutoesineitä vaihdellaan.

Aluksi teeren siipi, riekko ja myöhemmin raskaammat ja pahemman hajuiset linnut. Myös sekalaisia muita esineitä opetellaan noutamaan. Jos koko nouto ei suju esimerkiksi purematta, helpotetaan tehtävää ja harjoitellaan pelkkää purematta pitoa istullaan ja kantamista ohjaajan vierellä.

tellu_nouto_kuva

Tiedotus

Tiedotusta aletaan harjoitella jossakin määrin myös jo pienestä pitäen. Peitteisissä maastoissa se kun olisi enemmän kuin tarpeen hallita. Aina silloin tällöin harjoitellaan ruokailun yhteydessä ruokakupilla. Kuppi taytetään esim. koiran ulkonaollessa huomaamatta ja "unohdetaan" johonkin korkealle. Kun koira pääsee sisälle se haistaa ruuan ja joutuu hakemaan isännän tai emännän apuun päästäkseen syömään.

Samaa harjoitellaan sitten myös pihalla ja lähimetsässä. Noutolintu laitetaan koiran tietämättä hyvään tuuleen tavoittamattoman korkealle. Koira ohjataan paikalle ja taas sen pitää hakea apujoukkoja jotta päästään noutoharjoituksiin ja palkitsemisiin.

Riistalla tiedotusta kokeillaan vasta sitten kun seisonta on jo varmaa. Jos Tellusta tulee Maisan kaltainen kaukaa seisonnan aloittava koira niin ensivaiheessa koitetaan saada se pillillä irti tiedotukseen heti löysemmältä alkuvaiheen seisonnalta ennen tarkennusvaihetta ja piikkausta.

Parihaku/säestys

Jos perheessä on kaksi koiraa, joutuu miettimään myös niiden yhteiskäyttöä. Koirat pyritään kouluttamaan jossakin määrin myös parihakuun ja vanhempaa mahdollisesti parempihakuista koiraa käytetään ns. "tietolintujen" etsintään. Kuitenkin niin että kokeneempi koira kutsutaan seisonnalta pois ja aloittelija laitetaan hyvästä tuulesta itse hakemaan tilannetta.

Säestyksellä tarkoitetaan sitä että parihaussa oleva koira seisoo toisen koiran seisontaa - ei sitä että molemmat seisovat eri etäisyyksillä samaa lintua. Tilanteeseen jälkimmäisenä tulevaa mahdollisesti röyhkeämpiluonteista koiraa estetään tarvittaessa hihnalla menemästä samaan tilanteeseen "ryöstämään" seisontaa, ellei se itse ymmärrä säestää.

Muutoksia

Jotakin ohjeistusta mitä Maisan koulutuksessa noudatettiin, on nyt tarkoitus muuttaa. Olennaisinta lienee hoksata että münsterillä metsästys on koiran ja ohjaajan yhteistyötä, jossa molempia tarvitaan. Koiraa ei pelkästään viedä metsään ja katsota mitä tapahtuu. Yhteistyö ei välttämättä lähde heti sujumaan luonnostaan mutta sitä voi omalla toiminnalla koittaa koko ajan parantaa.

"Ei viedä riistalle ennenkuin tottelevaisuus on kunnossa"
Ei tehdä nyt näin, vaan viedään pennusta asti mahdollisimman paljon riistalle, annetaan hakea ja törmäillä. Kotipihatottelevaisuudella ja metsästystottelevaisuudella ei välttämättä ole suoraa yhteyttä, vaan "metsätottelevaisuus" pitää harjoitella metsässä riistalla. Käytetään myös jänis- ja rusakkotilanteet koulutukseen, samoin kuin kaikki lenkillä tulleet seisontatilanteet - otetaan avanssi ja sen jälkeen "paikka" tai "maahan". Käytetään hihnavarmistusta. Opetetaan istumaan aina kun linnut lentää tai laukaus kuuluu. Ajatuksena tässä on käyttää hyödyksi se aika kun pentu ei ole vielä herännyt riistalle vaan kulkee vielä lähellä ja totteleekin hyvin. Maastot ja varsinkin lintupaikat on meillä pääsääntöisesti niin tiheät että pentu tuskin kauas uskaltaa. Pelloilla tilanne voi olla toinen.

"Kehutaan hurjasti - koiraa ei voi koskaan liikaa kehua"
Kehut, varsinkin riistatilanteiden jälkeen annetaan koiraa rauhoitellen. Hyvän riistatyön jälkeen annetuista villeistä kehuista koira voi vaikka heti seuraavassa tilanteessa karata haukkuen peräänmenoon kun on saanut kehuista vaan lisää kierroksia. Istutaan vaikka kannon nokkaan odottelemaan jotta koira rauhoittuu. Koira otetaan aina viereen jokaisen lintutilanteen (törmäys, seisonta) jälkeen ja matkaa jatketaan vasta kun koira on varmasti rauhoittunut.

"Antaa vaan ajaa, kyllä se siihen ajamiseen kyllästyy"
Tämä väsytystaktiikka toiminee jos tilanteita riittää tarpeeksi joka reissulle. Havaittiin että ei toimi meillä kun keskimääräinen saldo on noin 1-3 lintutilannetta / reissu. Näillä määrillä ei münsteri väsy eikä kyllästy. Pentuna kehutaan pöllyytyksiä mutta sitten kun seisonnat alkaa jämäköityä, aletaan aktiivisesti ottamaan pois ajoja, tarvittaessa narulla.

Tellu Esittely Tellu pentuna Sukutaulu Koulutus Päiväkirja Tulokset Kuvagalleria Videot